Kuvien julkaiseminen – kiellettyä vai sallittua?

Tiesitkö, että kuvan julkaiseminen ilman lupaa voi olla joskus hyväksyttyä? Se mikä tekee kuvaamisesta ja valokuvien julkaisemisesta kiellettyä tai sallittua, on tekemisen tarkoitus, syy kuvaamiselle. Valokuvaajat niputetaan usein yhdeksi yhteneväksi ammattiryhmäksi, jolloin kuvaamisen erilaiset lähtökohdat hämärtyvät ja jäävät tunnistamatta.

Kun ajattelen sanaa valokuvaaja, huomaan ajatusteni menevän enemmän konkreettiseen tekemiseen, kameralla kuvaamiseen. Valokuvaajien joukko on kuitenkin moninainen. Kuvajournalisti, mainoskuvaaja, taidekuvaaja ja muotokuvaaja kuvaavat jokainen erilaista tarkoitusta varten. Ja näille erilaisille tehtäville on toisistaan poikkeavat oikeudet ja velvollisuudet.

Kuvitellaan, että katsot dokumenttielokuvaa, jossa toimittaja kuvaa ihmisiä vastoin heidän tahtoaan. Välillä syntyy vaikutelma salakuvaamisesta. Voisi ajatella, että tällaista ammattilaisen näyttämää esimerkkiä on turvallista seurata. Monessa tilanteessa muiden antama malli onkin hyvä ohjenuora tekemiselle. Kuvaamisessa ja kuvien julkaisemisessa matkiminen ei kuitenkaan auta, koska laki ei ole sama kaikille.

Esitettäessä kysymyksiä valokuvaamisesta ja kuvien julkaisusta, olisikin hyvä määritellä mistä lähtökohdista käsin toimitaan. Jos tarkoitusta ei määritellä, saattavat vastaukset olla ristiriidassa keskenään.

Kuten tässä esimerkissä: kuuntelin kerran kahvilassa mainoskuvaajan ja kuvajournalistin keskinäistä väittelyä. Mainoskuvaajan mielestä kuvaaminen liiketilassa vaatii aina liiketilan omistajan tai vuokralaisen luvan. Kuvajournalisti oli jyrkästi eri mieltä: hänestä kuvausluvan pyytäminen heikentää jo itsessään sananvapautta. Erimielisistä vastauksista huolimatta molemmat olivat oikeassa – omista lähtökohdistaan katsottuna. Mainonnalla ja journalismilla kun on erilaiset säännöt siitä syystä, että sananvapaus on laajempaa tiedonvälityksessä kuin mainonnassa (Rehbinder & Pesola, 2019, 25).

Samasta tilanteesta otettu valokuva voikin olla toisessa tarkoituksessa hyväksyttyä julkaista, ja toisessa tapauksessa kuvan julkaiseminen on kiellettyä. Koska laki riippuu kuvaamisen ja julkaisemisen tarkoituksesta, on asiaa mietittävä aina oman tekemisensä kautta. Mitä tarkoitusta varten kuvaat ja julkaiset: teetkö markkinointia vai dokumentoitko tapahtumaa omaksi iloksi? Listasin tähän alle valokuvien erilaisia käyttöyhteyksiä. Ehkä jäsentelystäni on apua sinulle oman roolin ja sen rajojen hahmottamisessa.

• Kuvajournalismi | Uutiskuvien tarkoituksena on kertoa yhteiskunnallisesti merkittävistä asioita. Tällaista sananvapautta puolustavaa tiedonvälitystä ohjaa journalistiset ohjeet (JSN 2014). Sananvapauden ja tiedonvälityksen nimissä saatetaan julkaista sellaista sisältöä, mikä ei olisi mahdollista muissa yhteyksissä. Siksi uutiskuvissa näkyvät kuvat eivät ole hyvä ohjenuora siihen, minkälaisia kuvia saa ottaa tai julkaista. Se mikä uutiskuvaajalle on sallittua, ei välttämättä ole sallittua muille.

• Kuvataide | Maria Rehbinderin ja Mari Pesolan (2019, 24) mukaan kuvataiteessa sananvapauden puolustaminen voisi mahdollistaa joissakin tilanteissa sellaisten valokuvien esittämisen, joiden julkaisemiseen ei ole saatu lupaa. Rajojen rikkominen vaatii ymmärrystä niin kuvataiteesta kuin kuvataiteilijan oikeuksista ja velvollisuuksista. Näitä kysymyksiä rajanvedoista kuvataitelijat ovat käyneet läpi opinnoissaan ja/tai ammatillisten verkostojensa kanssa. Esimerkiksi Suomen Taiteilijaseuran jäsenet saavat jäsenetuna lainopillista neuvontaa julkaisua koskevien kysymysten käsittelyyn. Taidevalokuvien esille saattamista on siis saatettu pohtia oikeusoppineen kanssa.

• Valokuvat markkinointitarkoituksessa | Mainoskuvaus ei nauti samanlaista sananvapaudella oikeuttamista kuin kuvajournalismi. Siinä missä kuvajournalisti voi kuvata ja julkaista kuvia vapaammin, joutuu mainoskuvaaja pyytämään kuvan kohteelta aina julkaisuluvan. Lisäksi kuvatulla on markkinointikuvien kohdalla aina oikeus vaatia rahallista korvausta kuvansa käytöstä. (Journalistiliitto; Rehbinder & Pesola, 2019, 22, 25, 28–29). Markkinoinnin tunnistaminen voi olla toisinaan vaikeaa, koska osa markkinointikeinoista on selvemmin tunnistettavissa kuin toiset. Samaten oman roolin mieltämistä voi hämärtää epämuodollinen tekeminen. Missä menee rehellisen suosittelun ja markkinoinnin raja? Ehkä yhdenlainen ohjenuora voisi olla tämä: jos edistät tuotteen tai palvelun myyntiä, ja joko sinä tai läheisesi on hyötyjänä tässä työssä, teet markkinointia.

• Kuvien julkaiseminen ansiotarkoituksessa | Joissakin tapauksissa ansiotarkoitus voi rajoittaa kuvien käyttöä. Esimerkiksi julkisessa paikassa olevaa patsasta tai muuta teosta ei voi käyttää kuvan pääaiheena ansiotarkoitukseen. Voit siis ottaa Havis Amandan patsaasta valokuvan, mutta et voi myydä kuvaa, tai muulla tavoin käyttää Mantasta ottamaasi kuvaa ansiotarkoitukseen. Henkilöitä kuvattaessa tulee kunnioittaa ihmisten yksityisyydensuojaa ja noudattaa tietosuojalakia. Yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen on kiellettyä. Lisäksi tietosuojalaki antaa kuvatulle oikeuden pyytää kuvien poistamista muissa kuin journalistiseen, akateemiseen tai taiteelliseen tarkoitukseen otettujen kuvien kohdalla. (Rehbinder & Pesola, 2019, 23–24, 26.) Kirjallisen sopimuksen tekeminen selkeyttää tekemisen rajoja kuvattavalle ja valokuvaajalle.

• Valokuvien julkaiseminen sosiaalisessa mediassa | Sosiaaliseksi mediaksi voidaan laskea esimerkiksi Instagramin, Facebookin ja Tiktokin ohella muunlaisetkin kanavat, kuten blogit tai foorumit. Näitä sosiaalisen median erilaisia kanavia käyttää moninainen joukko, kuten toimittajat, yrittäjät, poliitikot ja vaikkapa tuoreet äidit. Jokainen näistä käyttäjistä toimii omien vaikuttimiensa siivittämänä. Blogi tai muu sosiaalisen median kanava ei itsessään määrittele minkälaiset valokuvat ovat hyväksyttäviä julkaista, vaan julkaisun kannalta merkityksellistä on tarkoitus, jota blogi tai yksittäinen julkaisu palvelee. Kun julkaiset blogissa valokuvia muista ihmisistä, mieti syytä julkaisemiselle. Mainostatko tuotetta? Silloin kannattaa tutustua mainontaan kohdistuviin rajoituksiin. Vai saatko kirjoituksestasi muulla tavoin palkkaa, kuten sivulla olevien mainosten kautta? Silloin saatat julkaista ansiotarkoituksessa.

Tässä kirjoituksessa kävin läpi kuvaamista ja julkaisemista erilaisten roolien kautta. Kuvaaminen, tekijänoikeudet, kuvasitaatti, tietosuojalaki ja julkaiseminen ovat kukin omia laajempia kokonaisuuksiaan. Lisätietoa kuvaamisen ja omien kuvien julkaisemisesta saat aikaisemmasta blogipostauksestani. Se löytyy täältä.

Lähteet:

Journalistiliitto. Journalistien erityiskysymyksiä. https://journalistiliitto.fi/fi/pelisaannot/tekijanoikeudet/journalistien-erityiskysymyksia/

JSN 2014. Journalistin ohjeet. https://www.jsn.fi/journalistin_ohjeet/

Maria Rehbinderin ja Mari Pesolan (2019): Käytännön opas valokuvaajan tekijänoikeudesta. https://finnfoto.fi/tekijanoikeusopas/

Suomen Taiteilijaseura. https://artists.fi/palvelut-ja-edut/lakimiehen-palvelut/

Valokuvaaminen ja kuvien julkaisu – mikä on sallittua?

“Kuvasin tuttavaperheen lasten uimaleikkejä naapurin kesämökillä. Saanko julkaista kuvat blogissani? Blogi on suunnattu muille äideille.”

• Loma-asunnot kuuluvat kotirauhan piiriin. Kotirauhan piiriin kuuluvalla alueella toiminta on rajoitetumpaa kuin julkisessa tilassa. Kuvien julkaisulla voi syyllistyä yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämiseen.

Kuvauskiellot ja kuvaajan oikeudet tuottavat usein päänvaivaa. Miten se nyt menikään, että mitä saikaan kuvata, kuulen toisinaan sanottavan ääneen. Kuvausluvasta puhuttaessa olisi tärkeää erotella toisistaan kaksi asiaa: kuvaaminen ja kuvien julkaiseminen. Kuvaaminen ei ole Suomessa pelkästään sallittua, vaan sen katsotaan kuuluvan sananvapautena perusoikeuksiin (Suomen Journalistiliitto 2017; Hakala, Juusola & Pesonen 2015). Meillä on oikeus kuvata ja siten tallentaa ympärillämme tapahtuvia asioita ja ilmiöitä.

Aivan kaikki kuvaaminen ei kuitenkaan ole sallittua. Salakuvaaminen on rikos, ja siihen voit syyllistyä kuvatessasi yksityisyyden suojan piiriin kuuluvissa paikoissa, kuten piha-alueella, pukuhuoneessa tai vessassa. Kuvaamisella voit myös syyllistyä kunnianloukkaukseen tai yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämiseen. Myös viranomaiset saattavat rajoittaa kuvaamista yleiseen turvallisuuteen vedoten. Poikkeuksia lukuun ottamatta kuvaaminen julkisella paikalla on kuitenkin sallittua. (Hakala ym. 2015; Suomen Journalistiliitto 2017.)

Kuvauskiellon asettaminen voi rajoittaa yksilön oikeuksia. Esimerkiksi apulaisoikeuskansleri katsoi espoolaisen Martinkallion koulun yritykset rajoittaa oppilaiden kuvaamista koulussa sananvapaussäädöksen vastaisena (Yle uutiset, 2010). Koulu toisaalta kuuluu julkisrauhan piiriin, mikä asettaa kuvaamiselle tietyt rajat. Helsingin yliopiston Viestinnän lainsäädäntöä (2015) -verkkomateriaalissa sanotaan, että ulkopuolinen voi syyllistyä salakatseluun kuvatessaan suljetussa ja julkisrauhan piiriin kuuluvassa paikassa, kuten juuri koulussa tai virastossa. Kuvaaminen on kuitenkin sallittua, jos yleisöllä on tilaan vapaa pääsy. Esimerkiksi tavarataloissa ja urheiluhalleissa on luvallista kuvata. (Hakala ym. 2015)

Kuvauskiellolle pitääkin olla selkeät perusteet. Sananvapaus mahdollistaa avoimen ja turvallisen yhteiskunnan, siksi kaikenlainen rajoittaminen tulisi tehdä harkintaa käyttäen. Vieraillessani vuonna 2012 Etelä-Sudanissa sain tuntumaa siihen, millaista on toimia yhteiskunnassa, jossa kuvaaminen on pääsääntöisesti kielletty. Kuvaaminen Etelä-Sudanin pääkaupungissa Jubassa vaati kuvausluvan anomista sekä haastattelua paikallisella poliisiasemalla. Saamani kuvauslupa ei myöskään jäänyt lompakkoon hapertumaan matkan ajaksi, vaan paperia pyydettiin näyttämään yhä uudestaan eri virkailijoiden toimesta. Sananvapauden rajoituksilla rajataan yksilön oikeusturvaa. Omista perusoikeuksista kannattaa siksi pitää kiinni.

Vasikkaa nostetaan pikkubussin katolle Etelä-Sudanin pääkaupungissa, Jubassa. Etelä-Sudanissa kuvaaminen on kiellettyä ilman viranomaisten myöntämää lupaa.

Jokaisella meillä on tietenkin oikeus asettaa rajamme. Viihdyn myös itse paremmin kameran nurjalla puolella, minkä vuoksi ymmärrän hyvin niitä kaikkia, joita mallina esiintyminen ei sytytä. Mielestäni selän kääntäminen kuvaajalle viestii selkeästi sitä, ettei halua tulla kuvatuksi. Teen kuvatoimeksiantoja sovitusti, enkä siksi työssäni ole joutunut taistelemaan oikeuksistani kuvata.

Kuvien julkaiseminen

“Kuvasin kesätapahtumaan osallistuneita ihmisiä paikallislehteen. Haluaisin käyttää yhtä ottamaani kuvaa puolisoni firman mainoskampanjassa. Onko kuvan käyttäminen soveliasta? Kuvan henkilö ei kuitenkaan katso kuvassa suoraan kameraan.”

• Tiedotusvälineitä ja mainostajia sitovat eri säännöt. Lupa on kysyttävä aina, kun henkilökuvaa halutaan käyttää mainostamiseen.

Kuvien julkaisemiselle on omat sääntönsä. Melkein kaikkea saa kuvata, mutta aivan kaikkea ei saa julkaista. Pohtiessani kuvien julkaisemista, miettisin ensimmäiseksi sitä, mistä roolista käsin julkaisijana toimin. Tiedotusvälineillä ja mainostajilla on erilaiset oikeudet ja velvollisuudet julkaisijoina. Journalistiliiton (2017) mukaan henkilökuvan kohteelta on pyydettävä lupa, jos kuvaa ollaan käyttämässä mainostarkoitukseen. Kuvan julkaisemisella ei saa loukata henkilön yksityisyyttä tai kunniaa. Julkisuuden henkilöt nauttivat hieman kapeammasta yksityisyydestä kuin muut.

Nyrkkisääntönä julkaisemiseen: julkisessa tilassa otetut yleiskuvat ilman selkeätä kohdetta sekä kuvat ilman ihmistä ovat aiheita, joita voi julkaista. Teoskynnyksen ylittävät työt on kuitenkin suojattu tekijänoikeuksilla, mikä tulee ottaa huomioon kuvia julkaistaessa. Rakennukset ja julkisessa tilassa olevat taideteokset ovat aiheita, joita voi kuvata vapaasti (Journalistiliitto 2017). Muista kuitenkin, että mainostaessa sinua sitoo erilaiset reunaehdot. Henkilökuvien julkaiseminen on hieman rajatumpaa.

Miten nämä säännöt sitten kohtaavat käytännön, saatat miettiä. Hahmottelen tähän esimerkkitapauksen, jonka kautta asiaa voidaan käydä läpi. Kuvitellaan, että olemme kuvanneet messuilla uutuustuotteita ja messuvieraita. Nyt haluaisimme kirjoittaa päräyttävän blogipostauksen. Miten asiaa kannattaisi lähestyä? Kokosin tähän neljän kohdan tarkistuslistan, jonka kautta julkaisemista voi käydä läpi.

1. Huomioi ensiksi kuvauspaikka. Kuvasithan julkisessa tilassa? Jos tilaan on yleisöllä vapaa pääsy, on kuvaaminen sallittua. Messuilla julkisissa tiloissa kuvaaminen on sallittua.

2. Seuraavaksi pohditaan itse julkaisua. Blogien sisällöt liikkuvat journalismin ja tarkoituksellisen myynnin ja markkinoinnin välillä. Kun pohdit kuvien julkaisemista, arvioi millaista sisältöä tuotat – kuinka myynnillinen olet teksteissäsi, eli minkälaiseen kontekstiin sijoitut. Jos esimerkiksi olet toimittanut messuille myymiäsi mainosstandejä, ja päätät nyt tehdä myynnillisen julkaisun tapahtumasta ja tuotteistasi, saatat valjastaa messuvieraita mainostalkoisiin ilman heidän suostumustaan.

3. Seuraavaksi tulisi pohtia asiaa tekijänoikeuksien ja kuvasitaatin osalta. Oletko tullut kuvanneeksi teosta, esimerkiksi maalausta tai veistosta? Arvioi, miten teos linkittyy kirjoittamaasi tekstiin, onko teos ollut pystytettynä pysyvästi julkiseen tilaan ja kuinka isossa osassa teos on kuvassasi. Esimerkiksi Suomen Taiteilijaseuran sivulla on avattu tekijänoikeuksia enemmän. Yksityiskohtaisempaa tietoa löytyy Kai Nordbergin ja Tuomo-Juhani Vuorenmaan opuksesta Valokuvaajan uusi tekijänoikeusopas 2006.

4. Lopuksi tarkastele kuvia, joissa esiintyy ihmisiä. Kun kuvassa esiintyvien ihmisten määrä on muutamia, henkilöt alkavat olla tunnistettavia. Muista, ettei yksityishenkilön kunniaa tai yksityisyyttä saa loukata. "Lapsella on suurempi yksityisyydensuoja kuin aikuisella", huomauttaa Ulla Oja (2011) lasten haastattelijoille ja kuvaajille suunnatussa oppaassa. Kun kuvassa on alle viisi henkilöä, nimien pyytäminen kuvateksteihin huomioisi kuvattavat ja antaisi lukijalle enemmän tarttumapintaa.

Julkaisija on aina viime kädessä vastuussa julkaisemastaan sisällöstä. Olisi myös tärkeää huomioida, että rakennamme yhteistä ympäristöämme sanoin ja kuvin. Kuluttamasi populaarikulttuuri ja mediatuotokset muokkaavat ajatteluasi, ja siten toimintaasi huomaamatta. Oman ajattelun kriittinen tarkastelu onkin tärkeää. Mikä sinua motivoi kuvaamaan ja julkaisemaan kuvia?

Lähteet:

https://www.avoin.helsinki.fi/oppimateriaalit/viestinta/materiaali/luku3.html#37

https://yle.fi/uutiset/3-5608277

https://journalistiliitto.fi/fi/pelisaannot/tekijanoikeudet/journalistien-erityiskysymyksia/

http://journalistiliitto.fi/fi/pelisaannot/sananvapaus/

https://www.hs.fi/lehdistonvapaus/art-2000002918708.html

http://artists.fi/kuinka-elaa-kuvataiteella/taiteilijan-oikeus-kuvataideteokseen/

https://journalistiliitto.fi/wp-content/uploads/2017/03/Opas_lasten_haastattelijoille_ja_kuvaajille.pdf

Finnfoto: Valokuvaajan uusi tekijänoikeusopas 2006