• Johanna

Valokuvaaminen ja kuvien julkaisu – mikä on sallittua?




“Kuvasin tuttavaperheen lasten uimaleikkejä naapurin kesämökillä. Saanko julkaista kuvat blogissani? Blogi on suunnattu muille äideille.”
  • Loma-asunnot kuuluvat kotirauhan piiriin. Kotirauhan piiriin kuuluvalla alueella toiminta on rajoitetumpaa kuin julkisessa tilassa. Kuvien julkaisulla voi syyllistyä yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämiseen.


Kuvauskiellot ja kuvaajan oikeudet tuottavat usein päänvaivaa. Miten se nyt menikään, että mitä saikaan kuvata, kuulen toisinaan sanottavan ääneen. Kuvausluvasta puhuttaessa olisi tärkeää erotella toisistaan kaksi asiaa: kuvaaminen ja kuvien julkaiseminen. Kuvaaminen ei ole Suomessa pelkästään sallittua, vaan sen katsotaan kuuluvan sananvapautena perusoikeuksiin (Suomen Journalistiliitto 2017; Hakala, Juusola & Pesonen 2015). Meillä on oikeus kuvata ja siten tallentaa ympärillämme tapahtuvia asioita ja ilmiöitä.

Aivan kaikki kuvaaminen ei kuitenkaan ole sallittua. Salakuvaaminen on rikos, ja siihen voit syyllistyä kuvatessasi yksityisyyden suojan piiriin kuuluvissa paikoissa, kuten piha-alueella, pukuhuoneessa tai vessassa. Kuvaamisella voit myös syyllistyä kunnianloukkaukseen tai yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämiseen. Myös viranomaiset saattavat rajoittaa kuvaamista yleiseen turvallisuuteen vedoten. Poikkeuksia lukuun ottamatta kuvaaminen julkisella paikalla on kuitenkin sallittua. (Hakala ym. 2015; Suomen Journalistiliitto 2017.)

Kuvauskiellon asettaminen voi rajoittaa yksilön oikeuksia. Esimerkiksi apulaisoikeuskansleri katsoi espoolaisen Martinkallion koulun yritykset rajoittaa oppilaiden kuvaamista koulussa sananvapaussäädöksen vastaisena (Yle uutiset, 2010). Koulu toisaalta kuuluu julkisrauhan piiriin, mikä asettaa kuvaamiselle tietyt rajat. Helsingin yliopiston Viestinnän lainsäädäntöä (2015) -verkkomateriaalissa sanotaan, että ulkopuolinen voi syyllistyä salakatseluun kuvatessaan suljetussa ja julkisrauhan piiriin kuuluvassa paikassa, kuten juuri koulussa tai virastossa. Kuvaaminen on kuitenkin sallittua, jos yleisöllä on tilaan vapaa pääsy. Esimerkiksi tavarataloissa ja urheiluhalleissa on luvallista kuvata. (Hakala ym. 2015)

Kuvauskiellolle pitääkin olla selkeät perusteet. Sananvapaus mahdollistaa avoimen ja turvallisen yhteiskunnan, siksi kaikenlainen rajoittaminen tulisi tehdä harkintaa käyttäen. Vieraillessani vuonna 2012 Etelä-Sudanissa sain tuntumaa siihen, millaista on toimia yhteiskunnassa, jossa kuvaaminen on pääsääntöisesti kielletty. Kuvaaminen Etelä-Sudanin pääkaupungissa Jubassa vaati kuvausluvan anomista sekä haastattelua paikallisella poliisiasemalla. Saamani kuvauslupa ei myöskään jäänyt lompakkoon hapertumaan matkan ajaksi, vaan paperia pyydettiin näyttämään yhä uudestaan eri virkailijoiden toimesta. Sananvapauden rajoituksilla rajataan yksilön oikeusturvaa. Omista perusoikeuksista kannattaa siksi pitää kiinni.


Vasikkaa nostetaan pikkubussin katolle Etelä-Sudanin pääkaupungissa, Jubassa. Etelä-Sudanissa kuvaaminen on kiellettyä ilman viranomaisten myöntämää lupaa.

Jokaisella meillä on tietenkin oikeus asettaa rajamme. Viihdyn myös itse paremmin kameran nurjalla puolella, minkä vuoksi ymmärrän hyvin niitä kaikkia, joita mallina esiintyminen ei sytytä. Mielestäni selän kääntäminen kuvaajalle viestii selkeästi sitä, ettei halua tulla kuvatuksi. Teen kuvatoimeksiantoja sovitusti, enkä siksi työssäni ole joutunut taistelemaan oikeuksistani kuvata.

Kuvien julkaiseminen


“Kuvasin kesätapahtumaan osallistuneita ihmisiä paikallislehteen. Haluaisin käyttää yhtä ottamaani kuvaa puolisoni firman mainoskampanjassa. Onko kuvan käyttäminen soveliasta? Kuvan henkilö ei kuitenkaan katso kuvassa suoraan kameraan.”
  • Tiedotusvälineitä ja mainostajia sitovat eri säännöt. Lupa on kysyttävä aina, kun henkilökuvaa halutaan käyttää mainostamiseen.


Kuvien julkaisemiselle on omat sääntönsä. Melkein kaikkea saa kuvata, mutta aivan kaikkea ei saa julkaista. Pohtiessani kuvien julkaisemista, miettisin ensimmäiseksi sitä, mistä roolista käsin julkaisijana toimin. Tiedotusvälineillä ja mainostajilla on erilaiset oikeudet ja velvollisuudet julkaisijoina. Journalistiliiton (2017) mukaan henkilökuvan kohteelta on pyydettävä lupa, jos kuvaa ollaan käyttämässä mainostarkoitukseen. Kuvan julkaisemisella ei saa loukata henkilön yksityisyyttä tai kunniaa. Julkisuuden henkilöt nauttivat hieman kapeammasta yksityisyydestä kuin muut.

Nyrkkisääntönä julkaisemiseen: julkisessa tilassa otetut yleiskuvat ilman selkeätä kohdetta sekä kuvat ilman ihmistä ovat aiheita, joita voi julkaista. Teoskynnyksen ylittävät työt on kuitenkin suojattu tekijänoikeuksilla, mikä tulee ottaa huomioon kuvia julkaistaessa. Rakennukset ja julkisessa tilassa olevat taideteokset ovat aiheita, joita voi kuvata vapaasti (Journalistiliitto 2017). Muista kuitenkin, että mainostaessa sinua sitoo erilaiset reunaehdot. Henkilökuvien julkaiseminen on hieman rajatumpaa.

Miten nämä säännöt sitten kohtaavat käytännön, saatat miettiä. Hahmottelen tähän esimerkkitapauksen, jonka kautta asiaa voidaan käydä läpi. Kuvitellaan, että olemme kuvanneet messuilla uutuustuotteita ja messuvieraita. Nyt haluaisimme kirjoittaa päräyttävän blogipostauksen. Miten asiaa kannattaisi lähestyä? Kokosin tähän neljän kohdan tarkistuslistan, jonka kautta julkaisemista voi käydä läpi.


  1. Huomioi ensiksi kuvauspaikka. Kuvasithan julkisessa tilassa? Jos tilaan on yleisöllä vapaa pääsy, on kuvaaminen sallittua. Messuilla julkisissa tiloissa kuvaaminen on sallittua.

  2. Seuraavaksi pohditaan itse julkaisua. Blogien sisällöt liikkuvat journalismin ja tarkoituksellisen myynnin ja markkinoinnin välillä. Kun pohdit kuvien julkaisemista, arvioi millaista sisältöä tuotat – kuinka myynnillinen olet teksteissäsi, eli minkälaiseen kontekstiin sijoitut. Jos esimerkiksi olet toimittanut messuille myymiäsi mainosstandejä, ja päätät nyt tehdä myynnillisen julkaisun tapahtumasta ja tuotteistasi, saatat valjastaa messuvieraita mainostalkoisiin ilman heidän suostumustaan.

  3. Seuraavaksi tulisi pohtia asiaa tekijänoikeuksien ja kuvasitaatin osalta. Oletko tullut kuvanneeksi teosta, esimerkiksi maalausta tai veistosta? Arvioi, miten teos linkittyy kirjoittamaasi tekstiin, onko teos ollut pystytettynä pysyvästi julkiseen tilaan ja kuinka isossa osassa teos on kuvassasi. Esimerkiksi Suomen Taiteilijaseuran sivulla on avattu tekijänoikeuksia enemmän. Yksityiskohtaisempaa tietoa löytyy Kai Nordbergin ja Tuomo-Juhani Vuorenmaan opuksesta Valokuvaajan uusi tekijänoikeusopas 2006.

  4. Lopuksi tarkastele kuvia, joissa esiintyy ihmisiä. Kun kuvassa esiintyvien ihmisten määrä on muutamia, henkilöt alkavat olla tunnistettavia. Muista, ettei yksityishenkilön kunniaa tai yksityisyyttä saa loukata. "Lapsella on suurempi yksityisyydensuoja kuin aikuisella", huomauttaa Ulla Oja (2011) lasten haastattelijoille ja kuvaajille suunnatussa oppaassa. Kun kuvassa on alle viisi henkilöä, nimien pyytäminen kuvateksteihin huomioisi kuvattavat ja antaisi lukijalle enemmän tarttumapintaa.


Julkaisija on aina viime kädessä vastuussa julkaisemastaan sisällöstä. Olisi myös tärkeää huomioida, että rakennamme yhteistä ympäristöämme sanoin ja kuvin. Kuluttamasi populaarikulttuuri ja mediatuotokset muokkaavat ajatteluasi, ja siten toimintaasi huomaamatta. Oman ajattelun kriittinen tarkastelu onkin tärkeää. Mikä sinua motivoi kuvaamaan ja julkaisemaan kuvia?

Lähteet:

https://www.avoin.helsinki.fi/oppimateriaalit/viestinta/materiaali/luku3.html#37

https://yle.fi/uutiset/3-5608277

https://journalistiliitto.fi/fi/pelisaannot/tekijanoikeudet/journalistien-erityiskysymyksia/

http://journalistiliitto.fi/fi/pelisaannot/sananvapaus/

https://www.hs.fi/lehdistonvapaus/art-2000002918708.html

http://artists.fi/kuinka-elaa-kuvataiteella/taiteilijan-oikeus-kuvataideteokseen/

https://journalistiliitto.fi/wp-content/uploads/2017/03/Opas_lasten_haastattelijoille_ja_kuvaajille.pdf

Finnfoto: Valokuvaajan uusi tekijänoikeusopas 2006

JOHANNA KINNARI

HELSINKI, Finland

info@johannakinnari.com

045 882 2822

  • LinkedIn Social Icon